Olla autenttinen Dasein vaan ei täällä olon eri langenneisuuksissa elävä Das Man – kas siinä pulma.
Olla autenttinen on olla Daseinin perustattomuuden paljastavan ‘Nichts’in vaikutuksen alaisena ei-subjektiivisesti ahdistunut ja elää kohti kuolemaa. – - Entä riittääkö tämä ‘positiivinen negatiivisuus’ autenttisuuden sisällöksi?
Kyse ei kuitenkaan ole nihilismistä, koska juuri ahdistus ja kuolematietoisuus ovat merkityksellistämisen eksistentiaalisia ja ehkä jopa vielä enemmän – eksistenttisiä – peruslähtökohtia – ei ongelmaton flow, jolloin ihminen toimii kaiken käsillä olemisen itsestään selvästä annettuisuudesta käsin – ja siten perimmältään ideologian (huonon uskon eli Das Manin) vallassa.
Mutta miksi ‘rehti natsi’ ei näiden kriteerien puitteissa voi(si) ilmentää varsinaista olemista, kun taas ‘rehti teloittaja’ ilmeisesti voi – - jos siis Heideggerin tavoin ajattelemme muodollisesti, että mikä tahansa ihmisen elämisen muoto voi olla joko varsinaista tai epä-varsinaista – riippuen valintamme riippumattomuuden luonteesta?
Kysymys on (kuten luennoitsija monesti painottaakin) autenttisen olemisen sisällöistä, ei ainoastaan muotokriteereistä. – - Ilman sisältökriteereitä Heidegger nimittäin ajautuu postmoderniin relativismiin, joka tuhoaa paitsi ajattelun relevanttisuuden myös etiikan yhteiskunnallisesti merkityksellisenä toiminnan perustana.
Ahdistunut ja kuolemaa kohti elävä ihminen saattaa kyllä hyvinkin (Kierkergaardilta pöllitty idea) äärimmäisten eettisten valintojen kannalta olla mitä parhaimmassa ‘valmiustilassa’, mutta entä sitten – - mitä tästä pitäisi seurata? – - Kun pitäisi painaa joko on tai off-nappulaa tai pikemminkin tehdä jotain tai jättää tekemättä. – Miten valitaan Martin – vai jätetääkö taas silleen? – - – Aabraham tosin jätti tekemättä…
Olla autenttinen Dasein vaan ei täällä olon eri langenneisuuksissa elävä Das Man – kas siinä pulma.
Olla autenttinen on olla Daseinin perustattomuuden paljastavan ‘Nichts’in vaikutuksen alaisena ei-subjektiivisesti ahdistunut ja elää kohti kuolemaa. – - Entä riittääkö tämä ‘positiivinen negatiivisuus’ autenttisuuden sisällöksi?
Kyse ei kuitenkaan ole nihilismistä, koska juuri ahdistus ja kuolematietoisuus ovat merkityksellistämisen eksistentiaalisia ja ehkä jopa vielä enemmän – eksistenttisiä – peruslähtökohtia – ei ongelmaton flow, jolloin ihminen toimii kaiken käsillä olemisen itsestään selvästä annettuisuudesta käsin – ja siten perimmältään ideologian (huonon uskon eli Das Manin) vallassa.
Mutta miksi ‘rehti natsi’ ei näiden kriteerien puitteissa voi(si) ilmentää varsinaista olemista, kun taas ‘rehti teloittaja’ ilmeisesti voi – - jos siis Heideggerin tavoin ajattelemme muodollisesti, että mikä tahansa ihmisen elämisen muoto voi olla joko varsinaista tai epä-varsinaista – riippuen valintamme riippumattomuuden luonteesta?
Kysymys on (kuten luennoitsija monesti painottaakin) autenttisen olemisen sisällöistä, ei ainoastaan muotokriteereistä. – - Ilman sisältökriteereitä Heidegger nimittäin ajautuu postmoderniin relativismiin, joka tuhoaa paitsi ajattelun relevanttisuuden myös etiikan yhteiskunnallisesti merkityksellisenä toiminnan perustana.
Ahdistunut ja kuolemaa kohti elävä ihminen saattaa kyllä hyvinkin (Kierkergaardilta pöllitty idea) äärimmäisten eettisten valintojen kannalta olla mitä parhaimmassa ‘valmiustilassa’, mutta entä sitten – - mitä tästä pitäisi seurata? – - Kun pitäisi painaa joko on tai off-nappulaa tai pikemminkin tehdä jotain tai jättää tekemättä. – Miten valitaan Martin – vai jätetääkö taas silleen? – - – Aabraham tosin jätti tekemättä…